Hiihto on laji, joka vaatii määrällisesti varsin paljon harjoittelua. Tämä on toki totuus myös muissa kestävyyslajeissa. Hiihtäjän harjoitteluun kuuluu tietenkin paljon muutakin kuin hiihtoa, mutta varsinaisessa lajin harjoittelussa kuin oheisharjoitteissa vaikuttavat aina myös ympärillä vallitsevat olosuhteet. Jos ne ovat kunnossa, on hiihtäjällä hyvä mahdollisuus yltää parhaimpaan suoritukseensa.

Hiihdosta ja erityisesti sen harjoittelusta puhuttaessa tulee tietysti pitää mielessä, että varsinaiseen hiihtämiseen tarvitaan lunta. Kesän ja lumettoman kauden aikana hiihtäjällä tosin on mahdollisuus tehdä hiihtoharjoitteita niin rullasuksilla, lumileireillä kuin hiihtoputkissakin. Näistä kaksi viimeistä vaativat kuitenkin rahaa ja aikaa. Rullasuksilla harjoitteesta tulee toki tyylillisesti hiihtoa muistuttava, mutta se ei varsinaisesti kuitenkaan ole sama asia kuin lumella hiihtäminen.

Hyvät harjoitusolosuhteet

Hiihtäjä tekee paljon muitakin harjoitteita kuin hiihtämistä jopa kilpailukauden aikana. Esimerkiksi juoksemiseen soveltuvia maastoja ja säätiloja on Suomessakin varsin runsaasti. Sisälläkään juokseminen ole suurikaan ongelma mahtavien mahdollisuuksien johdosta.

Hiihtämiselle sen sijaan vaaditaan lunta, oli se sitten tykki- tai luonnonlunta. Tämän lisäksi hyvät harjoitusolosuhteet kattavat hyvin ajetut ladut, vaihtelevan maaston ja mielellään myös muutamaa kilometriä pidemmän reitin. Aina kaikki edellä mainituista elementeistä eivät toki toteudu, mutta pääasiassa Suomen talvi antaa useamman kuukauden ajan mahdollisuuden harjoitella varsin hyvissä olosuhteissa.

Kun sitten mietitään, mistä edellä lueteltuja olosuhteita löytyy, saattaa monelle tulla mieleen eteläisen Suomen märkä ja vähäluminen talvi, jossa valkoisena hohtava hanki ja liukkaat hiihtoladut ovat vain kaukaisia unelmia. Pohjoisemmaksi mentäessä löytää kuitenkin jo paljon hiihtolatuja ja mainioita olosuhteita hiihtoharjoitteluun. Monissa Lapin hiihtokeskuksissa hiihtämään pääsee usein jo loka-marraskuun taitteesta.

Kilpahiihtäjän harjoittelu

Harjoitusolosuhteet ovat erityisen tärkeät huipputason kilpahiihtäjälle. Siksi maajoukkueet leireilevät korkeilla paikoilla ja lumisilla alueilla silloin, kun kotimaan olosuhteet eivät ole kunnossa. Korkealla tehtävät harjoitukset kehittävät ilman ohuuden vuoksi hapenottokykyä paremmin kuin maan tasalla tai vain hiukan merenpinnan yläpuolella tehtävät harjoitukset. Tämänkin syyn johdosta erityisesti maajoukkueurheilijoita pitävät leiriä korkealla. Suomesta ei esimerkiksi löydy latuja huippukorkealta, sillä Lapin tunturit eivät vedä korkeudellaan vertoja esimerkiksi Alpeille.

Huippuhiihtäjille on tärkeää myös se, että luonnonladut ja tykkilumeen sekä hiihtoputkeenkin tehdyt ladut ovat kunnossa ja käytettävissä silloin, kun harjoituksen aika on kohdalla. Parhaimmillaan harjoitteluolosuhteet ovat tietysti silloin, kun harjoituksen pääsee tekemään pitkällä ladulla, jossa maasto vaihtelee reippaasti niin, että siitä löytyy pidempiä ja lyhyempiä nousuja sekä tasaisempia pätkiä.

Kuntohiihtäjälle sopivat harjoitusolosuhteet

Vaikka hiihtoa muun liikunnan ohessa harrastavalle kuntoilijalle sopivat tietenkin täysin samat harjoitusolosuhteet kuin huippuhiihtäjällekin, on kuntohiihtäjän harjoittelu kuitenkin vapaampaa ja rennompaa. Sen takia hiihtoon liittyviä harjoitteita ei tarvitse välttämättä tehdä hiihtoputken lyhyellä ladulla, jos lunta ei ole.

Siinä tapauksessa kuntoilija voi vallan hyvin lähteä vaikkapa uimaan tai juoksemaan, mutta huippuhiihtäjän on mentävä pääasiassa harjoitusohjelman mukaan. Kuntohiihtäjä saattaa myös nauttia kaikkein eniten laduista, joilla yksi kierros riittää päivän harjoitukseksi. Sen takia samaa viiden kilometrin lenkkiä ei tarvitse sahata useaan otteeseen, jotta tarvittava kilometrimäärä täyttyy.

Suomen monipuolinen maasto

Kaiken kaikkiaan hiihdon harjoitusolosuhteet ovat Suomessa varsin hyvät, sillä täällä pohjoisessa saamme nauttia varsin pitkästä lumikaudesta ja talvesta, jolloin lumen puuttuessakin saadaan tykkilumiladuilla korvattua luonnonlunta loppusyksystä aina aikaiseen kevääseen. Myös hiihtoseurojen toiminta ympäri maata pitää ladut hiihtokelpoisina varsin hyvin, joten ainakaan sunnuntaihiihtäjän ei tarvitse hiihto-olosuhteista valitella.

Huippuhiihtäjien kohdalla ongelmaksi saattaa muodostua korkeuserojen vähäinen määrä, mutta tämä asia voidaan korvata korkean paikan leireillä. Vaikka monin paikoin harjoitusolosuhteissa on varmasti parannettavaakin, ei tässä asiassa ainakaan voi syyttää Suomen ilmastoa, sillä juuri hiihdon harjoittamiseen pitkä ja kylmä talvi on omiaan.