Suomalainen hiihto on menettänyt kiinnostavuuttaan 2010-luvun aikana enemmän kuin koskaan ennen. Vaikka Lahden legendaarinen doping-skandaali ei tästä täysin yksinään ole vastuussa, on sen merkitys kuitenkin ollut lajille mittava. Suurin ongelma suomalaisessa hiihdossa piilee kuitenkin resursseissa. Vaikka urheilijamme saavatkin harjoitella lähes vuoden ympäri, resurssit eivät kuitenkaan liiton tai valtion tasolta riitä siihen, että he pystyisivät keskittymään lajiinsa täysillä. Monilla on normaaleja päivätöitä, vaikka he saattaisivatkin hiihtää mm-tasolla. Tämä on yhtälö, joka ei valitettavasti ole kovin pysyvä malli, eikä sen vuoksi voi odottaa jatkuvaa menestystäkään.

Hiihdossa liikkuva raha

Valitettavasti isoimmat hiihdossa liikkuvat rahat ovat vedonlyönnissä, eikä suoraan urheilijan palkintosummissa esimerkiksi. Maamme ykköshiihtäjät joutuvat metstästämään sponsoreita, joiden avulla heidän lähes koko elämänsä pyörii normaalisti. On sanomattakin selvää, että huoli taloustilanteesta näkyy kunkin kohdalla alentavana tekijänä, kun puhutaan harjoittelun tehokkuudesta. Yksi merkittävimpiä sponsoreita Eurooppalaisessa urheilussa, on Maltalta käsin toimivat vedonlyöntiyhtiöt. Netticasinoita pyörittävät firmat koristavat monen eurooppalaisen urheilijan rinnuksia, mutta ei valitettavasti suomalaisten. Suomen arpajaislaki yhdessä monopolin (Veikkaus) sekä hiihtoliiton kanssa ovat päättäneet, että Suomalainen urheilija ei saa edustaa ulkomaalaista peliyhtiötä.

Ulkomailta tuleva avustusraha on suuruudeltaan aivan eri luokissa, kun mitä Suomalainen hiihtoliitto on onnistunut hiihtäjille neuvottelemaan. Tämä on varsin ikävä pattitilanne, sillä helpotusta tähän ei ole luvassa vielä pitkään aikaan, kiitos byrokratiamme, sekä Veikkauksen vahvan aseman päättäjien keskuudessa.

Mikäli peliala joskus vapautuu Suomessakin, siitä ei tule ainoastaan hyötymään pienten lajien yksilöurheilijat, vaan myös isommatkin lajit, kuten jalkapallo, sekä jääkiekko. Ennen kuin tämä tapahtuu, hiihtotähtemme joutuvat tasapainoittelemaan normaalin elämän, taloudenhallintansa ja jatkuvan sponsorivaroilla elämisen kanssa.

Hiihdon tulevaisuus

Vaikka menestys on kiertänyt suomalaisia tasaisesti 2010-luvulla, tulevaisuutemme ei lajin parissa kuitenkaan näytä kovin synkältä. Vaikka itse henkilökohtaisia mitaleita ei vieläkään kannata roppakaupalla odotella, lajin parissa tapahtuva kehitys on kuitenkin Suomessa aivan maailman kärkeä. Erilaiset mittalaitteet, harjoitusmetodit, sekä puitteet harjoittelulle on Suomessa jo nyt lähes maailman parasta. Joka vuosi Suomeen rakennetaan vähintään yksi hiihtotunneli lisää, joka taas edesauttaa esimerkiksi juniorityön kasvattamista hiihdon parissa. Yksilölajeissa harvoin keskitytään juniorityöhön samalla tavalla, kuin esimerkiksi joukkuelajien puolella. Hiihdossa tämä on kuitenkin otettu hienosti huomioon ja ympäri Suomen maakuntia onkin vahvaa nousua nähtävissä, hiihdon saralla.

Hiihtoliiton johtoporraskin toivottavasti on vaihtumassa seuraavan 10 vuoden aikana, jotta saisimme hieman nuorempaa verta päättäjien pöytään. Hiihtoliitto on lopulta se korkein taho, joka lajimme suuntaa määrittelee. Olisikin äärimmäisen tärkeätä, että liiton johtoon saataisiin henkilöitä, jotka ovat tehneet pitkän aktiiviuran hiihdon ja talvilajien parissa, jotta he osaisivat paremmin ammentaa näkemyksiään käytännön toimiksi, kokemusten luomalta pohjalta.

Hiihto ja sen perinteet

Itse lajina hiihto ei varmasti tule koskaan kuolemaan suomessa, sillä se on jo pitkään ennen ensimmäisiä sotiamme ollut ns. “vanhan kansan” laji. Ei tarvitse mennä kuin 100 vuotta taaksepäin maamme historiaan, jossa lähes kaikki liikkuivat talvisin suksilla. Toki luntakin oli roimasti enemmän mitä nykypäivän talvet meille tarjoavat, mutta yleisenä liikuntamuotona hiihtäminen on maamme vanhin laji. Koulut ovat alkaneet poistamaan hiihtoa liikuntatuntien listoilta jo useamman vuoden, joka on puolestaan lajin kannalta hieman huolestuttavaa. Tässä olisikin hiihtoliitolla oiva paikka rakentaa täysin uudenlaista yhteistyötä ja ottaa huomioon juniorityössään myös koulut. Koulussa saatu innostus lajiin saattaa kestää aikuisikään asti, jonka avulla pystymme koulimaan uusia huippuammattilaisia hiihtomaailman huipulle.